Kesä 2024 on lokakuun puolessavälissä auttamattomasti takana. Kaunis ruska verhoaa tienoon ja kesää on ihana muistella kuvien ja mieleenpainuneiden muistojen kautta. Hyvän mielen tuottajia oli kesäaikaan paljon. Laidunkausi sujui rauhallisesti, ja mikä aivan mahtavaa, Seppälän lomalaitumen lammaspaimenlomat ihastuttivat monia ja mieleen on jäänyt myös itselle niistä hyvät hetket. Seppälän lomalaitumen taika tarttui usean matkailijaporukan puseroon, kesän aikana kävi kolme ryhmää jo useamman kerran käyneitä, sekä uusia, jotka haaveilivat jo ehkäpä pidempää lomaa tulevaisuudessa lampaiden seurassa. Tässä yksi tarina pääkaupunkiseudulla asuvien ystävysten kirjoittamana, kiitos Paula Lappalainen ja Anne Väisänen ihanasta tekstistä.
Lampurin torppa seisoo keskellä maalaisidylliä, omenapuiden, kotikoivujen ja pihlajien rajaamana
omassa rauhassaan. Pellot ympäröivät majapaikkaamme joka puolelta ja siellä lähipelloilla
kesäänsä viettää Seppälän lammastilan lampaat. Uuhet, tai tytöt, kuten me heitä kutsumme, ovat
lähilaitumilla ja pässipojat puskevat ja kisailevat keskenään kauemmilla laitumilla. Pihan
omenapuut notkuvat loppukesän satoa. Sirkat sirittävät kovaäänisesti, kuuluu melkein sisälle
grillikatokseen saakka. Metsä kohoaa lammashakoja reunustaen. Elokuun aurinko laskee kylätien
toiselle puolelle, kauas peltojen taa.
Vietimme jälleen yhden ihanan viikonlopun Seppälän lammastilalla elokuussa 2024. Palaamme
kerta toisensa jälkeen tänne, missä mieli ja ruumis rentoutuu lampaita silitellessä, maaseudun
rauhasta nauttiessa, saunaa lämmittäessä ja paljussa viipyillessä. Kolmen hengen
ystäväporukkamme asuu Kehä III ulkopuolella mutta silti pääkaupunkiseudun tuntumassa. Tästä
paikasta on tullut meille kaikille keino paeta kaupungista ja nauttia maaseudun ja
luonnonläheisyyden tarjoamasta rentoutumisesta. Uutta vierailua suunnitellaan aina jo edellisen
päättyessä. Lomalaitumelle ajaa vain reilun pari tuntia pääkaupunkiseudulta ja Lampurin torpasta
löytyy kaikki tarvittava, mitä omatoimisella lomalla tarvitsee. Ja kyllähän työviikon jälkeen lomalle
saapujaa ilahduttaa, kun pihan palju on lämpimänä ja saunan pesään syttyy tuli vain yhdellä
tulitikulla. Meitä on odotettu!
Anu ja Harri ovat kehittäneet lomalaitumella majoittumisesta meille juuri sopivan elämyksen. Jo
ensimmäisellä kerralla tuntui, kuin olisimme käyneet täällä ennenkin. Paikka tuntui heti kotoisalta.
Nyt kun saavuimme Lampurin torpalle, oli keittiön pöytään katettu viinilasit, joita koristi
lomalaitumen pihasta poimitut mintun oksat, ja jääkaapissa odotti laseihin kaadettava valmis
omena-mocktail. Lista lampaiden nimistä ja niitä vastaavista korvamerkkien numeroista innosti heti
lähtemään laitumelle katsomaan, onko viime kesän tuttuja lampaita tai niiden lapsia laiduntamassa
pihapiirissämme. Piti heti päästä tutustumaan ja rapsuttamaan villaystäviä.
Lampaiden ihmettely, rapsuttelu ja niiden kanssa kommunikointi rytmittävät lomaa Lampurin
torpalla. Illalla tytöt katosivat takalaitumelle yöpuulle, mutta aamulla ne olivat tiiviinä rykelmänä
pihan tuntumassa koivun alla odottamassa aamun rapsutuksia. (Tai ehkä vielä enemmän
rehuannosta, jota Anu ja Harri olivat kohta tulossa tarjoilemaan ��). Märehtimisen ääniä, määintää
ja bääintää kuuluu, kun lähestyt laidunta. Heti on pari kaveria kainalossa, kun astut portista
aitaukseen. Rapsuta! Ruskeita, valkeita, harmaita ja mäyränkin värityksellä olevia lampaita saa
rapsuttaa loputtomiin, ja jos lopetat, saat ystävällisen tönäisyn karvakaverilta, että voisit muuten
jatkaa. Monilla lomillamme olemme vierailleet myös lampolassa Anun ja Harrin tilan pihapiirissä.
Etenkin silloin, jos sinne on syntynyt pikkukaritsoja, joita olemme päässeet myös tuttipullolla
ruokkimaan. Eläinkohtaamisiin lomalla on myös ehdottomasti laskettava tilan reippaiden border
collieiden Ulpun ja Likan kohtaamiset – nämäkään kaverit eivät rapsutuksia kaihda! Ja miten
mielenkiintoista onkaan seurata niiden työtä lampaiden paimennuksessa.
Opimme jokaisella vierailulla myös jotain lampaiden ominaispiirteistä ja elämästä, lampaiden
hoidosta, sen haastavuudesta ja haasteistakin. Meille tämä on ollut tärkeää ja lisäksi täällä on aina
halutessaan saanut myös osallistua avustaviin tilan töihin Anun ja Harrin johdolla. Vierailu
villapuodissa kuuluu aina asiaan ja kotiin viemisiksi lähtee milloin lankoja, valmiita villatuotteita tai
lampaanlihaa. Miehikkälän seudun ulkoilumaastot ovat myös herättäneet kiinnostuksen, mutta
vielä emme ole halunneet irtautua Lampurin torpan pihapiiristä kovin pitkälle, täällä on kaikki.
Olemme onneksemme löytäneet Seppälän lomalaitumelta lomailun muodon, mikä sopii meille
täydellisesti. Paluu tänne on varma <3.
Anne ja Paula
Kuvat: Anne Väisänen