Ihana villa, se tuli mieleeni kun ensimmäiset omat lampaat perhetutun sinnikkäällä ohjauksella saatiin kerittyä. Aikaa tästä on vierähtänyt jo yli 12 vuotta, eikä into tai rakkaus suomenlampaan villaa kohtaan ole laantunut yhtään, vaan vain kasvanut. Välillä harmittaa, kun itse oma kärsimätön luonne ei taivu upeiden kirjoneuleiden neulomiseen, mutta toisaalta olen ylpeä ja tyytyväinen siihen linjaan, mikä on meidän. Värjäämättömät perusvillalangat suomenlampaiden maanläheisissä sävyissä. Karstalanka, joka on ilmava, lämmin ja rodusta johtuen pehmeä. Innolla odotan seuraavaa villaerää josta tulee valkoista karitsanvillaa karsta-ja hahtuvalankana. Valmiina neuleina asusteita, sekä huovutettuja tuotteita, kudottuja villashaaleja. Myös puutarhavilla on löytänyt arvokkaan paikkansa, lue blogin lopusta, miksi se on varsinainen arvotuote 🙂
Villa sitoo lämpöä, kiharuudesta syntyy ilmataskuja ja ne sitovat ilmaa, joka on loistava lämmöneriste. Villa lämmittää jopa kosteana enemmän. Villa hylkii likaa, eikä villaa tulekaan pestä liian usein, tuuletus pääosin riittää. Suomenlampaan villan erikoisuutena on suomurakenteen käpertyminen sisäänpäin, sekä villakuidun hienous ja kiiltävyys, joka tekee oman alkuperäisrotumme villasta pehmeän ja miellyttävän. Villa palaa huonosti, mikä tekee siitä paloturvallisemman materiaalin. Villa rypistyy huonosti. Villa on joustava kuitu. Villakuitu hajoaa biologisesti lopulta tiensä päässä jälleen antaen maahan vielä siihen sitoutuneita kivennäis-ja hivenaineita. Ihmekuitu, voiko sen ominaisuudet olla edes totta, kysyy toimittaja Ylen podcastissa. Omassa nuoruudessa 80-luvulla villaa ei juuri arvostettu. Villasukat toki kuuluivat vahvasti hevosharrastuksen ja siitä ohjautuneen maatalousalan töihin. Mummi niitä neuloi jatkuvasti. Mummille sai pitää aikanaan villavyyhtejä, ja perimätiedon tuomana viisautena kolhuihin ja pikkuvammoihin auttoi se, kun painoi vammakohtaa villalla, pipolla, lapasella, huivilla, mitä käteen sattui. Muutoin keinokuidut jyräsivät alleen villan.
Nyt käsityöharrastuksen räjähtäessä koronan aikaan, sekä sinnikäs työ villan monien hyötyjen esiintuomiselle on tuonut jälleen tuon luonnonkuidun arvon esille.
Villasta oli murhetta sen hävikkiin joutumisesta myös julkisissa kanavissa tuolloin, kun suomelainen villa ei riittänyt kovaan kysyntään. Asiaa ihmeteltiin kovasti ja paheksuvastikin. Mutta asian kärjistettyäni kysyn, jos teet työtä, ja teet siihen rahallisia panostuksia, niin hyväksytkö, että työsi palkkanauhassa on miinusmerkkinen tili? Monella lihantuotantoon keskittyvällä tilalla villan kanssa kävi niin. Villasta ei maksettu sen vertaa, että kustannukset sen kerintään, lajitteluun, pakkaukseen ja lähetykseen olisi oltu edes katettu. Onneksi tilanne korjaantui, ja tämä työ hyödytti lampureita ja motivaatio villan lajitteluun ja hyötykäyttöön toimittamiseen parani. Nyt villan menekki on alkanut valitettavasti hiipumaan ja toiveissa olisi suomelaisen villan arvostuksen säilyminen ja jatkuvuus.
Omalla tilallamme villan tuotanto ei ole ollut ongelmana, koska tuotantorakenteemme on alusta saakka ollut kokonaisvaltainen tuotanto. Lammas itsessään on myös huippukotieläin kokonaisvaltaisen hyödynnettävyyden vuoksi. Se laiduntaa pelto-ja perinnebiotooppilaitumia, lannoittaa mennessään, sekä lisää biodiversiteettiä kasvuympäristönsä ympärillä. Lammas tuottaa lihaa, villaa, sekä taljoja.
Lampaan kerinnässä kaikkea lampaasta kerinnässä saatavaa villaa ei saada villalangaksi tai tuotteeksi saakka. Mahanalusen, sekä “pöksyjen” villa ei laadultaan pääosin kelpaa kehruuseen. Pitkän aikaa myös meidän tilalla tuo villa joutui lampaiden alusiin ja sitä kautta peltoon lannan mukana. Muutama vuosi sitten havaittiin mm. metsänkasvatuksessa lampaanvillan suojelevan puuntaimia hirvituhoilta, aloilla, jossa villaa oli ripustettu taimiin oli tuhot huomattavasti pienempiä. Villa ei haittaa taimen kasvua, eikä aiheuta ympäristöriskiä, vaan lopulta haurastuu ja maatuu. Nyt uudessa tutkimuksessa on tutkittu villan hyödyntämistä hedelmäpuiden kasvatuksessa ja tulokset ovat kyllä hämmästyttävät. Romanialaisessa tutkimuksessa Stanley-luumupuutarhassa käytettiin lampaanvillamultaa, maissitärkkelyspohjaista maanparannusainetta ja näiden yhdistelmää. Tuloksena saatiin huomattava muutos hedelmäntuotantoon, painoon ja kokoon. Parhaat tulokset tulivat, kun puut mullattiin lampaanvillalla ja maanparannusaineella. Näiden puiden hedelmistä mitattiin suurimmat kokonaisfenolipitoisuudet. Pelkkä lampaanvilla paransi hedelmäsatoa 27%, yhdistelmä 37%. Hedelmien paino kasvoi pelkällä maanparannusaineella 17.3% ja yhdistelmällä peräti 48.9% kontrolliryhmään verrattuna! Tutkimuksessa linjataan: “Lampaanvillan käyttö on kestävä tapa hyödyntää jätemateriaali muuttaa ne mahdollisesti hyödyllisiksi vihreiksi materiaaleiksi, joita voidaan käyttää vähentämään kuivuuden vaikutuksia” (Lähde Lammas-ja Vuohi-lehti 5/24, julkaisu MDPI 8/24) Seppälän lammastilan kerinnässä villa otetaan hyvin tarkkaan talteen, myös ne kerintään kelpaamattomat villat. Tuote on nimeltään Puutarhavilla, mitä myydään n. 2 kg:n pusseissa, jotka ovat myös kierrätettyjä, ja villa päätyy puutarhoihin katteeksi, suojaamaan kasvimaalla tulolaisia ja nyt myös toivottavasti havaittavasti satojen parantamiseen. Itse olen kokenut villakatteen auttavan kuivana kesäaikana kastelussa, se pitää mullan pidempään kosteana, suojaa maata sateen aiheuttamalta eroosiolta ja saa ainakin Daaliat kukoistamaan.